sunnuntai 24. kesäkuuta 2007

Puola

Puola:


Rajan ylitys oli taas helppoa, autoon kiinnitettiin enemmän huomiota kun kavereihin siellä sisällä. Vieressä olisi saanut istua vaikka Osama Juhani, vieruskaveria ei edes katsottu :D






Puolan raja-aseman jälkeen on hyvin mutkainen noin 10km osuus joka vedetään todella mutkaista tietä. Hieman oli jännäkakkaa housuissa kun ajaa rekkaletkan keskellä pilkkopimeässä ja Renault Magnumin ”Salmiakki” suunnilleen hiertää takalasia. Paikallisille kuskeille ovat varsin tuntemattomia keksintöjä rajoittimet, koska kaikki rekat painelivat sen 100km/h. Siinä oli Seatinkin kyydissä pysyminen..

Kotijoukot tukivat ja katsoivat netistä valmiiksi Augustowissa nettipalstalla kehutun hotellin. Soitto sinne ja oli yksi huone vapaana ja hintakin olisi vain 170 Zlotyä. Jee, huone varaukseen ja nokka kohti Augustowia.

Päästiin Augustowin keskustaan, mutta emme löytäneet millään Turmot hotellia, joten soitin ja ajattelin pyytää ajo-ohjeita. Vastauksena olikin ”Jeees, it was a miiiistake, we are full. Sorry!” Kivat, eli nyt ollaan klo 23:30 keskellä Puolaa ilman yöpaikkaa. Onneksi nähtiin “kalliin” näköisen hotellin kyltti kun tultiin Augustowiin. Sinne.

Aamiaisen kanssa 370 Zlotyä. Hieman kalliimpi kuin edellinen mutta, matkalaiset ovat sen verran väsyneitä, ettei jaksa kiinnostaa. Eihän tuo ole euroissa kun jotain 40€.

Yritimme saada hotellin baarista vielä iltapalaa, mutta viittomakielestä huolimatta emme saaneet eteemme kuin tuopit, viereisessä pöydässä oleva puolalainen seurue sai kyllä ihan syötävää. Kielimuuri.. Todettiin. Ölpöt kitaan ja nyt koisimaan!



Aamutuimaan söimme varsin maittavan aamiaisen ja totesimme että ihan siisti hotelli oli.












Annoimme vielä tippiä vanhalle vartiosedälle kun Seattikin oli tallessa parkkiksella. Ulos ei päässyt kuin tälläisellä parkkilapulla.








Paikka oli Hotel Warszawa





Pikaisen pähkäilyn jälkeen päätimme mennä Varsovan itäpuolelta ohi. Ensin Lublinin kautta ja sieltä suunnattaisin Varsovaan. Myös parkkivahtisetä vahvisti asian huitomalla vaikka yhteistä kieltä ei löytynytkään, karttaa tökkimällä todettiin paras reitti.

Siirtymä päätettiin tehdä sen ihmeemmin mitään nähtävyyksiä ihmettelemättä.



Puolan teiden kunto oli myös hyvin vaihtelevaa, välillä erinomaista välillä aikamoista perunapeltoa..













Perunapeltoa...











Välillä joutui myös harrastamaan pelimiehen liikkeitä kun saattoi lähteä rekka ohittamaan rekkaa yläkuvan typpisellä tiellä. Puolan teillä myös ohitetaan aivan reikä päässä. Etelämmässä on hieman asiallisempaa, tai sitten saattaa johtua siitä että omaksuimme Puolalaisen ajotyylin jo saavuttuamme etelään. Nimim. 140km/h ja ... Olikos tuo taajaman merkki...?? Mutta muiden mukana mentiin :D

Ainiin puolalaiset OLETTAA että vastaantulevatkin väistää jos/kun lähdetään kolme rinnan ohitukseen..

Tulee mieleen kun Suomessa kovasti kotkotetaan että pitää olla kolarissa myötääviä pylväitä. Puolalaisten käsitys asiasta on se että joskus Iivana Julman aikana istutetut jykevät puut pientareella ovat kova sana. Niitä kun on noin 10m välein niin ulosajossa ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia osua niiden välistä pellolle. Tämän takia teiden varsilla oli huomattava määrä
ristejä..

















Lublinissa kääräisimme pitsat paikallisessa naamariin ja suuntasimme Krakovaa kohti.

Tie oli alkuun aivan järkyn huonossa kunnossa ja matkavauhtikaan ei ollut päätä huimaava. Noin 40km ennen Krakovaa bongasimme siistin näköisen kolmen tähden hotellin, Hotel Marian. Pikainen kysely johon vastattiin hyvällä englannilla. 160 Zlotya yö 2hh huoneessa sisältäen aamiaisen ja netin käytön. Sinne!






1 kommentti:

Heikki kirjoitti...

Nonii, hyvinhän se reissu on lähtenyt liikenteeseen. Kuulostaa tutulta tuo meininki :)