Viro - Latvia - Liettua

Henri sai TFSI:n avaimet :)

Kuski nro1 nauttii ansaittua taukoa ajettuaan reitin ehdottomasti helpoimman pätkän :D

Saavuimme kohtuullisen hyvää tietä Pärnuun, siellä nautimme lounaan paikallisessa kahvilassa. Henri sai myös ajovuoron joten kuski nro.1 pääsi hieman rentoutumaan.

Latvian rajalla oltiin nopeita, vilkaisu passeihin riitti. Auton rekisteriotetta ei edes haluttu nähdä.

Latvian tiekulttuuri on varsin mielenkiintoista.. Ajetaan aivan reikä päässä, on aivan maan tapa lähteä ohittamaan kolme rinnan, eikä pelkästään henkilöautot vaan rekatkin osaavat tavan J

Tie oli välillä erinomaista ja välillä taasen todella kuoppaista ja uraista.

Ystävämme Mike lähetti tekstarilla meille kaupungit mitä kohti pitää pyrkiä viittojen mukaan niin ei tarvitse edes kuulemma karttaa… Muina apuina meillä oli Autoliiton ”Autolla Eurooppaan” opas ja ”Via Balticaa pitkin Puolaan ja Eurooppaan” opas. Todella suositeltava hankinta reitille, koska siellä on paljon knoppitietoa mitä tehdä missäkin kohtaa.

Jouduimme Salaspils:in kaupunkiin pyrkiessämme odottamaan jonoissa kolme varttia, kun yksi paikallinen Passat kuski oli asettautunut risteyksessä poikittain venäläisen rekan eteen. Ei ollut kovin nättiä jälkeä katsella..

Sitten suuntasimme vauhdilla rajanylityspaikalle, eikä oikeastaan taaskaan tarvinnut kun vilauttaa passia kaverille, joka näytti etelä-amerikkalaiselta vanginvartijalta.. Matka jatkui taas..

Liettua:

Ensimmäinen huomio on se, että tiet ovat todella hyvässä kunnossa. Liikennekulttuuri on myös hyvin paljon suomalaisille sopivampi. Tiedä sitten onko sillä vaikutusta, että Autoliiton oppaan mukaan paikalliset poliisit sakottavat pienestäkin ylinopeudesta. Tiemerkinnät olivat myös ihan eri planeetalta kun Latviasssa.

Pääsimme aika vauhdilla koko Liettuan läpi. Suuntasimme Mariampolen kautta rajanylityspaikalle, ja koska Liettuan läpiajo sujui niin vauhdikkaasti, päätimme ajaa suoraan Puolan puolelle, joko Suwalkiin tai Augustowiin.